Milloin triathlon on parasta? Määpä kerron

Triathlon on hyvä harrastus ja suosittelenkin sitä lämpimästi monenlaisille ihmisille. Jos puhutaan aikuisista niin suosittelen sitä aivan kaiken ikäisille, nuorille aikuisille sekä eläkeläisille ja kaikille siltä väliltä. Harrastuksen voi hyvin aloittaa seittemänkymppisenä siinä missä nuorempanakin. Joskus jopa on ollut joidenkin kanssa puhetta, että voinko enää aloittaa kun olen "jo" nelikymppinen. Nyt tällainen kommentti hymyilyttää mukavasti, että mukamas liian vanha aloittamaan triathlonharrstusta. Vastaukseni nelikymppisellekin on kuten kaikille muillekin: "Kyllä, kyllä todellakin voit ja kyllä todellakin kannattaa aloittaa!"

Liikunta auttaa aina ja koska triathlon on mun harrastus niin sanon, että triathlon auttaa aina. 

Omasta mielestäni triathlon antaa kaikista eniten pitkäikäisenä harrastuksena joka jatkuu vuodesta toiseen. Aina on opittava ja kehityttävää ja yllättävän paljon tulee uutta motivoivaa tekemistä vuosien jälkeenkin eli missään nimessä tylsästä harrastuksesta ei ole kysymys. Vuosien mittaan sitä oppii harrastuksesta paljon ja tulevat vuodet antavat aina lisää eli kyllästymään ei kyllä pääse. Yhden kauden harrastuksena laji jää hieman vajaaksi.

Itse jo vuosia harrastaneena vielälkin on kehittymisen varaa ja uutta intoa tulee tasaisin väliajoin samoin kun tulee sitä kokemuksen mukanaan tuomaa oppia ja viisautta. Ajatus, tapa ja ehkä tyylikin harrastaa nyt verrattuna alkuvuosiin on täysin erilainen. Seesteinen ja hyvä, triathlon on muokkautunut osaksi elämää täysin sulavasti ja se mitä haluan on tullut tavaksi, eli liikkua tuntimäärällisesti paljon per viikko. Harrastus tosiaan sopii halusi liikkua vaikkapa neljä lyhyttä kertaa viikossa tai sitten kuuden päivän treeniviikkoja joissa mukana useita pitkiäkin treenejä. Molemmat tavat ovat hyviä ja motivoivia.

Kun harrastusta on jonkin verran takana ja se on sulautunut sopivasti elämään,  on jo oppinut tuntemaan itseänsä harrastajana, että onko esim. pitkien matkojen kestävyysliikkuja vai sopiiko itselle lyhyemmät treenit. Tapahtumiin jos haluaa osallistua niin voi valita lyhyistä sprinttimatkosta pitkiin täyden matkan tapahtumiin.

Itse olen ehdottomasti pitkän matkan menijä enemmän kuin nopea sprintteri vaikka kaikkien mittaisia triathlonkisoja olenkin kolunnut. Tähtäin joka kesäisissä tapahtumissa on kuitenkin alusta saakka ollut vähintäänkin siinä puolimatkassa joka mulla ensimmäisenä triathlonkesänä oli Finntriathlon Joroinen ja aikaa siihen meni 6h8min ja voi että kun olin tyytyväinen. Se oli tosi hienoa. Mutta vielä hienompaa on olleet kaikkien tuon ensimmäisen kisakesän jälkeiset kisat. Kokemusta on jo eri tavalla ja tekeminen on muuttunut tavoitteellisemmaksi ja tietenkin oman hyvän kunnon kanssa kisailua ja aikojen parannuksia tavoitellen. 

 Olen ylpeä siitä, että olen saanut itseni hyvään kestävyyskuntoon ja hyvän kunnon pidettyä vuosi toisensa jälkeen ja kaiken lisäksi parannettua sitä kuntoa edelleen. Mun motivaatio liikunnassa nykyään on se, että liikkuminen on tosi kivaa ja kunto pysyy hyvänä ja samalla liikunnan puutteesta johtuvat terveysongelmat pysyvät poissa. Jaksaa ihmeellisesti sitä sun tätä kun on hyvässä kunnossa. Parasta.

On aivan eri asia harrastaa lajia yksi kausi kuin vuosia tai vaikkapa loppu elämänsä. Yhdessä kaudessa tai vuodessa näkee eri vuodenaikojen treenaamisen ja mahdollisen kesän kisakauden, mutta se ei ole missään nimessä kokonaan se mitä laji antaa harrastajalleen, niin paljon jää näkemättä ja kokematta jos harrastus jää näin lyhyeksi. Kehitys jää kehittymättä ja harrastaja jää aloittelijaksi verrattuna vaikkapa yli 7 vuotta harrastaneeseen josta sanoisin jo, että hän voisi olla konkari harrastuksessansa.

Nyt tänä tautisena aikana kun on hyvin mahdollista, että ensi kesän triathlontapahtumat perutaan niin se on vain otettava vastaan, se ei ole mikään maailman suurin katastrofi sillä tärkeintä on ihmisten selviytyminen viruksen kourista.

Jos ja kun triathlonharrastus ihmisellä jatkuu niin tapahtumienn peruuntuminen ei pitäisi harmittaa niin paljon sillä seuraavaksi mennään kohti kesän 2021 triathlontapahtumia. Kesällä 2020 voi olla oikein hyvässä omassa kunnossa ja jatkaa siitä hyvällä peruskestävyyskaudella sitten taas syksyllä, niin minä teen. Ei mua hetkauta mahdolliset yhden kesän suunnitellut kisat, ei sillä mulle tärkeintä tässä harrastuksessa on se oma hyvinvointi ja kunnossa pysyminen.

Pitää myös muistaa, että vaikka itse tykkään käydä triathlontapahtumissa ulosmittaamassa itsestäni sen mitä sillä hetkellä ulosmitattavissa on niin tämä harrastus sopii harrastettavaksi myös ilman näitä tapahtumia. Ei kisoissa tarvitse käydä harrastaakseen triathlonia.

Tsemppiä kaikille omiin liikkumisiin!

Jaanaba :)