Villen kisaraportti – Ironman Kalmar 140.6 täysmatka 17.8.2024

Alkuhöpinät

Vihdoin se oli käsillä – Ironman Kalmar -kisaviikko 2024. Tämäkin kausi oli tehty taas täydenmatkan Puhti-treeniohjelmaa, kun jostain syystä jonain heikkona hetkenä menin ilmoittautumaan vuoden 2023 Tallinnan täydenmatkan kisan jälkeen heti uudestaan täpärille myös tälle vuodelle. Seurakavereita oli osallistumassa tämän vuoden Kalmarin kisaan iso määrä ja ajattelin, ettei täydenmatkan treeniseuraa välttämättä löytyisi kaudella 2025 aivan samalla tavalla. Treenivuosi oli kohtalaisen raskas, vaikka tälle kaudelle ei pahempia loukkaantumisia osunutkaan – varsinkin aivan viimeisten viikkojen treeniputki sai "nyt alkaisi jo pikkuhiljaa riittää" -ajatukset mieleen. Kokonaiskuormituksen seuraaminen astuu täysmatkatreenaamisessa nykyään aivan eri lailla kuvioihin, kuin koronavuoden 2020 ensimmäisellä kerralla – nyt on työt (toimistopäivät), työmatkat, kissanristiäiset, lomamatkat ja muut vastaavat varastamassa oman tilansa kalenterista.

Kisaviikon tiistai ja keskiviikko

Päätimme lähteä matkaan kohti Kalmaria jo tiistaina, kun kerran plakkarissa oli vielä yksi ylimääräinen lomapäivä käytettäväksi. Suurin osa treenikavereista matkusti vasta päivää myöhemmin. Tukholmaan matkustimme Turusta Viking Gracen iltalähdöllä ajatuksena, että laivalla saa mukavat yöunet kun tuossa vaiheessa ei esimerkiksi pakkauksesta stressaaminenkaan enää oikein auta. Saamamme hytin sijainti seiskakannelta yökerhon alapuolella vaikutti vahvasti saavutettuun unenlaatuun.

Keskiviikkona vietimme perinteisen "päivä Tukholmassa" -lomapäivän ja ajoimme illaksi uuteen tuttavuuteen Norrköpingiin. Norrköping vaikutti muuten hyvin Tampereen kaltaiselta kaupungilta – on kaupungin läpi virtaava koski, vanhaa koskivoimaa hyödyntänyttä teollisuutta punatiilisine rakennuksineen ja mukavan oloisia ravintoloita. Kävelyä keskiviikon lomailuun sisältyi yli 25 000 askeleen ja miltei 21 kilometrin verran. Jälkikäteen totesin, ettei välttämättä mikään paras mahdollinen valmistautuminen.

Torstai ja perjantai

Kalmariin saavuimme torstaina puolenpäivän jälkeen ja kävimme tekemässä check-inin tukikohdaksi valikoituneeseen Scandic Kalmar Väst -hotelliin. Hotellille lämmin suositus, mikäli joku lukijoista harkitsee kisareissua Kalmariin. Hotellin vastaanotossa oli ilmiselvää, että tottakai pyörän saa ottaa mukaan huoneeseen (näin ei kaikissa hotelleissa ole ollut) ja aamupalaa oli kisa-aamuna tarjolla kolme tuntia normaalia aiemmin alkaen jo kello 4:00. Ainoat miinukset ilmastoinnin puuttumisesta ja siitä, ettei hotelli sijaitse aivan maalisuoran vieressä mahdollistaen kaatumisen kisan jälkeen suoraan sänkyyn.

Hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen kävimme rekisteröitymässä itse kilpailuun. "Kuudensadan euron reppu" oli tällä kertaa tyylikkään musta ja rekisteröitymisen jälkeen kolminumeroinen summa tuli sijoitettua repun täyttämiseen expo-alueelta hankitulla kisa-swägillä. Kalmarin kisakeskus on mukavan kompakti. T1/T2-vaihtoalue sijaitsee aivan expon, uinnin rantautumisen ja maalialueen läheisyydessä ja täten toisin kuin esimerkiksi Tallinnan kisassa, pyörää ja varustepusseja ei tarvitse kuljetella oikeisiin paikkoihinsa pitkin kaupunkia ennen kisaa. Jos hotellin olisi buukannut Kvarnholmenin (Kalmarin vanhakaupunki) alueelta, helppo kisalogistiikka olisi ollut vieläkin helpompaa. Rekisteröitymisen jälkeen kävimme pizzalla vanhassakaupungissa ja kävelemässä satamassa uintireitin varrella yrittäen hahmottaa, miten kartalla jokseenkin monimutkaiselta näyttänyt uintiosuus tulisi kulkemaan.

Perjantaina oli ohjelmassa vain pyörän sekä varustepussien vieminen kisa-alueelle ja lyhyt valmistava 20 minuutin juoksu. Tein juoksun heti aamiaisen jälkeen ja ilokseni huomasin, miten ennen juoksua Garmin ilmoitteli kuntohuipun olevan käsillä. Viime aikojen tapaan juoksu kulki hyvin ja olin jokseenkin luottavainen kisasta selviytymiseen kunnialla, mikäli maratonille asti selvittäisiin. Poudan Pekka oli manannut sadealueen Kalmariin päivällä pieleen jo perjantai-iltapäiväksi / illaksi ja veimme pyörän ja varustepussit vaihtoalueelle puolenpäivän jälkeen juuri ennen sateen alkua. Kaikki oli nyt valmista, mitään ei olisi enää tehtävänä tai tehtävissä – nyt pitäisi vain enää suorittaa. Illalla kun menisi ajoissa nukkumaan ehtisi vielä nukkumaan hyvät yöunet ennen 3:40 herätystä.

Lauantai – the day.

Arvatkaapa, miten yö meni? Sängyssä pyörimistä ja lyhyitä hetkiä kevyttä koiranunta jonnekin puoli kahteen saakka, jonka jälkeen vihdoin kunnolla unen päästä kiinni. Aamupalalla puuroa, vaaleaa leipää, keitetty kananmuna, vesimelonia ja puoli kupillista kahvia. Aurinko- ja hiertymärasvat kroppaan, kisapuku päälle, juomapullot ja päivän energiat mukaan ja sitten kisapaikalle. Vaihtoalueella vein vesipullot, pyörätietokoneen ja energiat pyörälle, testasin vielä vaihteiden sekä jarrujen toiminnan ja puristelin varmuudeksi renkaat. T1- ja T2-pussukoista poistin edellispäivänä sateen varalta asettamani tuplamuovipussit sisältä. Vessakäynti, märkäpuvut päälle, Street Wear -bägit säilytykseen ja sitten olikin aika siirtyä lähtöpaikalle.

Uinti, 1h 11min 11sek, 1:52/100m

Ammattilaissarjan lähtö oli kello 6:45 vartti ennen ikäryhmien lähtöä. Saavuimme uinnin lähtöpaikalle juuri, kun pro-sarjan lähdön merkiksi kajautettava tykinlaukaus jysähti ilmoille. Hieman säikähdin, että mikähän Jugoslavian mafia siellä nyt räjäyttelee – Ruotsissa kun ollaan. Ajattelimme suoriutuvamme uintiosuudesta hieman alle 1h20min aikaan, joten asettauduimme nyrkkisäännön "valitse aina omaa tasoasi yksi parempi ryhmä" mukaisesti 1h10min-kyltin kohdille.

Kalmarin kisatunnelmasta oli kuultu ennakkoon paljon hyvää ja spektaakkeli alkoikin jo heti uinnista. Kaiuttimista pauhasi jokin selvästi kaikille ruotsalaisille tuttu "Just idag är jag stark" -biisi ja moni yhtyikin mukaan Allsång på Skansen -tyyppiseen yhteislauluun. Kaasukäyttöiset liekkikoneet pössäyttelivät komeita lieskoja Kalmarin aamuun ja henkilö viikinkiasussa jakeli ylävitosia juuri ennen Itämeren syleilyyn hyppäämistä. Märkkärin alla väreili kylmät väreet.

Olimme koutsi-Juhan kanssa lähtökarsinassa samassa kohtaa ja hyppäsimme uintiosuudelle käytännössä samaan aikaan. Mietin mielessäni, että Juhalla on viime aikoina uinneissa ollut niin sanotusti käsiveto kohdillaan ja hyviä uintiaikoja. Peesasin koutsia ehkäpä ensimmäiset 100 metriä mutta totesin hyvin pian, että uinnin alun pesukoneessa on vaan helpompi keskittyä omaan uintiin, kuin yrittää pitää itsensä saman henkilön peesissä koko ajan. Ennen kisaa tehty reittitiedustelu auttoi selvästi. Reitin käännökset ja poijujen värit olivat kirkkaana mielessä eikä tällä kertaa suunnistamiseen pitänyt käyttää ylimääräistä vaivaa ja energiaa. Oma uintireittini oli mielestäni hyvinkin suoraviivainen ohittaen poijut aivan vierestä hipoen. Kanssakilpailijat tuntuivat ajautuvan poijujen välissä aina hieman ulommalle uintilinjalle uiden sitten taas seuraavan poijun kohdalla kylkeen. Vesi oli kirkasta ja monessa paikassa näki hyvin yllättävän matalassa vedessä ihan pohjaan asti. Varsinkin uinnin alussa näkyi paljon meduusoja, jotka onneksi eivät kuulemani mukaan ole Itämeressä polttavaa sorttia. Totesin tämän olevan totta tuikatessani erään käsivedon suoraan meduusaan. Uinti tuntui hyvältä ja omasta mielestäni vahvan käsivedon jälkeen tein pitkän ja virtaviivaisen liu'utuksen. Kisan jälkeen tarkastellessani Riikan kuvaamaa videota, en tunnnistanut uinnistani näitä elementtejä.

Unohdin tarkastaa uintiajan kellosta välittömästi uinnin jälkeen, jolloin kellon näytölle ehti jo ilmestyä vaihtoaikaa laskeva laskuri. Vaihtopaikalle tuli kuitenkin samaan aikaan kanssani tunnetusti kovia uimareita Mäyräjärvi Triathlonin väreissä ja mietin uinnin menneen todennäköisesti ihan hyvin. Vaihto itsessään oli melko hidas lyhyen bajamaja-käynnin ja pienen pyörän fiksailutarpeen vuoksi. Viereisillä pyöräpaikoilla olleet arvon kanssakilpailijani olivat vaihdossa sählätessään onnistuneet pullauttamaan pyöräni molemmat jarrukahvat ns. huoltoasentoon ja pyörä roikkui muutenkin ihan miten sattuu juuri ja juuri telineessä pysyen. Hieman toivoisi kanssakilpailijoilla olevan kunnioitusta toisten omaisuutta kohtaan ja vaihdon voi tehdä tehokkaasti sähläämättäkin. 🤬 Pyörälle noustessani huomasin, että aikaa oli kulunut vasta 1h17min ja sekunnit päälle – olin siis viime vuoden Tallinnan kisaan verrattuna suorittanut uinnin JA vaihdon samaan aikaan kuin pelkän uinnin Tallinnassa.

Pyörä, 5h 52min 29sek, 30,85km/h.

Pyöräosuuden alku oli Öölannin sillan alun nousuosuutta lukuunottamatta melko nopea. Ajaessa oli kohtalaisen vaikea tunnustella, mistä suunnasta tuuli tarkalleen ottaen puhalsi mutta sääennusteen mukaan alkuosuudella tuuli oli sivumyötäinen. Pyörä kulkikin mukavaa 33-34km/h keskivauhtia aina reilun kuudenkymmenen kilometrin kohdalla olleeseen käännökseen takaisin kohti pohjoista asti. Väli reilusta viidestäkymmenestä kilometristä reiluun kuuteenkymppiin oli vahva myötätuuliosuus, jonka jälkeen kääntyminen suoraan vastatuuleen tuntui kuin seinään olisi ajanut. Olin hetki sitten saavuttanut hieman nopeamman uinnin ja vaihdon tehneen koutsi-Juhan, jonka perässä näköetäisyydellä ajelin aina 74 kilometrin huoltopisteelle asti, josta etsin Pasi Kuikan. Alaselkä oli ilmoitellut olemassaolostaan jo reilusta kolmestakymmenestä kilometristä alkaen, joten heitin kitusiini myös 500mg parasetamolia.

Pienen tauon jälkeen pyörä kulki taas mukavasti sivuvastaisesta tuulesta huolimatta aina jonnekin 85km paikkeille saakka, jossa reitti kääntyi suoraan vastatuuleen takaisin kohti reitin alkuosan tieosuutta. Tämä reilu 10 kilometrin pätkä oli mielestäni selvästi reitin haastavin osuus. Vastatuulen lisäksi tuntui, että kyseisellä pätkällä olisi ollut jatkuva loiva ylämäki. Tosiasiassahan Kalmarin pyöräreitti on hyvin tasainen. Tasaisuuden aiheuttama eroavaisuus moneen muuhun pyöräreittiin on se, ettei alamäkiosuuksien pieniä lepohetkiä polkemisesta tule oikeastaan ollenkaan.

Muistaakseni hieman ennen Öölannin siltaa saavutin jälleen Juhan ja ohitin hänet sillan alkupuolella reilun 110 kilometrin kohdalla. Tätä iloa kesti jonnekin 130 kilometrin tienoille, jossa Juha paineli jälleen ohitse. Koutsi kertoi ohittaneensa minut tarkoituksella uudestaan ja lisänneen hieman tehoja ajatuksena kiusata meikäläinenkin hieman kovempaan vauhtiin. Mitä Juha ei kuitenkaan tiennyt oli, että tein uuden pysähdyksen 141 kilometrin taukopaikalla ja sanoi ihmetelleensä, mihin oikein jäin. Ajaminen oli tässä vaiheessa jo melko tuskaista. Selän lisäksi sattui niskaan ja niska tuntuikin olevan niin jumissa, että haittasi jo pään toimintaa. Tässä vaiheessa olin melko pettynyt päivän pyöräsuoritukseeni – tasaisella reitillä tulisin pääsemään jälleen täsmälleen samaan keskinopeuteen kuin kahdella aiemmalla täysmatkallani eikä pyöräaikaan olisi tulossa parannusta. Kunto riittäisi kyllä kovempaankin pyörävauhtiin mutta kroppa ei kestä. Vai voiko tuon vaan kirjoitta suoraan: pyöräkuntoa ei vaan ole pitkille matkoille, sillä kroppa ei kestä. Minkäänlaisen harjoittelun lisäämisen tai muuttamisen sijasta suurin mahdollinen aikaparannus olisi varmaankin napsittavissa selän ja niskan liikkuvuutta ja lihaskuntoa parantamalla. Hyvän uinnin takia olin kuitenkin todennäköisesti hieman edellä viime vuoden Tallinnan aikaani ja mahdollisuus 11 tunnin alitukseen tai ainakin ennätykseen olisi olemassa. Edellisvuoden Tallinnan kisassa juoksu kulki kyllä ennätyshaaveisiin nähden harmillisen hyvin...

Juoksu, 3h 39min 33sek, 5:10min/km

Juoksu on monessa kisassa ollut itselleni sitä parasta ja mukavinta tekemistä. Pyöräosuuden jälkeen juoksuosuudelle pääsy tuntuukin erityisen hyvältä ja päähän juolahtaa niinkin hölmön kuuluisia ajatuksia kuten "no niin, nyt enää maraton. Helppo homma." Juoksu lähti muuten hyvin käyntiin, mutta vasemman jalan takareisi ilmoitteli itsestään hieman tyyliin "saatanpa krampata kohta." Olin jo pyöräosuudella pyrkinyt nauttimaan suolatabletteja säännöllisin väliajoin ja päätin napata magnesiumpussin heti juoksuosuuden alkuun. Takareisituntemus säilyi muuttumattomana todella pitkään mutta kun kerran mitään kramppeja ei tullut, jatkoin eteenpäin kilometritahtien pyöriessä 5:00min/km molemmin puolin. Juhan saavutin ehkä jossain viiden kilometrin kohdilla ja huikkasin ohimennessäni, että "kakkosryhmän ohjelma sitten ensi kaudelle, kiitos." Ilmeisesti sitä jollain tavalla halusi tehdä jo pesäeroa siihen, ettei vahingossakaan päätyisi mihinkään täydenmatkan treeniporukoihin tulevalla kaudella.

Jossain 18 kilometrin kohdalla aloin toden teolla laskeskella 11h alituksen mahdollisuuksia. Arvioin, että puolimaratonin jälkeen olisi noin 2h aikaa juosta toinen samanmoinen. Normaalioloissa kahden tunnin puolimaraton olisi "a walk-in-the-park" mutta nyt kyseessä oli toki maratonsuoritus ja hieman alkulämpöjä jo alle. Olin lisäksi juossut alkumatkan kutakuinkin samaa vauhtia kuin puolimaratonin puolimatkan kisan yhteydessä ja epäilin hieman, aiheuttaisiko tämä katkeamisen myöhemmin.

Pyöräosuudella olin noudattanut aiemmilta täysmatkoilta tuttua "geeli kahdenkymmenen minuutin välein veteen sekoitettuna geelipullosta ja tasatunnein herkuttelu Noshtin vauhtikarkeilla" -strategiaa ja nyt juoksussa päätin kokeilla uutta kisajärjestäjän tarjoiluihin luottavaa taktiikkaa. Ajatuksena oli ottaa 20min välein järjestäjän tarjoama Maurten-geeli ja juoda jokaisella juottopisteellä vettä. Tätä toteutin ja tämä toimi erinomaisesti – mitään mainittavia vatsavaivoja ei kisan aikana ollut. 24 kilometrin kohdalla juoksuvauhti laski hieman alun keskimäärin 5:05min/km vauhdista jonnekin 5:20min/km tienoille. Laskeskelin, että tuolla vauhdilla juoksee puolimaratonin suunnilleen tuntiin ja 52 minuuttiin eli edelleen oltaisiin yhdentoista tunnin tavoitteessa.

Käytännössä koko viimeisen maratoninpuolikkaan vauhdinpito onnistui pelkällä siitä faktasta saadulla sisulla, että kauan tavoittelemani 11 tunnin haamuraja olisi mahdollinen. Pystyin pitämään juoksuvauhdin 5:10-5:20 välillä ja tarkastelin aina säännöllisin väliajoin jäljellä olevaa aikaa: "10 kilometriä jäljellä, tunti aikaa -> tarkoittaa alle 6min/km tahtia." Olisin voinut jo keventää juoksutahtia, mutta mieli ei antanut myöden. "Mitä jos tulee joku megakramppi ja joutuu kävelemään? Tai ryömimään? Antavatkohan järkkärit vielä jatkaa, jos pyörtyy ihan vaan hetkeksi?"

Kalmarin kisan kolmena kierroksena juostava maratoni sai yksittäisen kierroksen tuntumaan melkoisen pitkältä. Itsensä huijaaminen "enää yksi kierros jäljellä" -tyyliin ei oikein onnistunut, kun aivot tiedostivat kierroksen todellisen pituuden. Vihdoin se lähellä Kalmarin vanhaakaupunkia ollut urheilukenttä kuitenkin tuli vastaan, josta sai kolmannen kierrosrannekkeen suoritetun kierroksen merkiksi. Nyt oltiin jo todella lähellä vanhankaupungin kapeaa mukulakiviosuutta, jonka päätteeksi saisi jo juosta maalisuoralle. Tämähän tulee onnistumaan! Vanhankaupungin yleisömeri kannusti juoksijoita – "Heja Ville!", "Bra jobbat!" Maalisuoralla juontaja totesi maalia lähestyvän "Ville från Finland" ja kajautti ilmoille ne aina niin mahtavilta kuulostavat viisi sanaa: "Ville, you are an Ironman!" Loppuaika 10h 54min 06sek.

Loppusanat

Kalmarin kisan tunnelma on jotain aivan erityistä. Koko kaupunki tuntuu elävän kisahumussa mukana. Ennen kilpailua ihmiset saattavat toivottaa onnea kisaan arkipäiväisissä kohtaamisissa kuten kaupan kassalla huomatessaan kilpailijarannekkeen ranteessa tai muuta triathloniin viittaavaa vaatetusta. Kisan vapaaehtoiset ovat hyväntuulisia, auttavaisia ja saattavat niin ikään jutella muita mukavia kuten vaikkapa pyörän check-inissä ollut virkailija, joka kyseli (ruotsiksi) "tiesitkös muuten, että teidän presidenttinne Stubbkin on osallistunut tähän kilpailuun ja teki itse asiassa todella kovan ajan?" Pyöräreitin varrella Öölannin saarella paikalliset asukkaat olivat tuoneet pieniä pöytiä ja tuoleja tien vierustalle kilpailua seuratakseen. Osa soitti musiikkia, jotkut tanssivat, joillain oli tehtynä hienoja kannustusplakaateja – ja kello oli vasta hädin tuskin yhdeksän aamulla. Juoksuosuudella bileet vasta alkoivatkin – monet olivat viritelleet niin ikään musiikkilaitteita, osalla oli tarjolla viilennystä kasteluletkuista ja moni vietti puutarhajuhlia isommalla porukalla ohi juoksevia kilpailijoita kannustaen ja tsempaten. Löytyipä matkan varrelta pari pikkubändiäkin soittamasta. Ylävitosia olisi saanut olla heittämässä jatkuvalla syötöllä.

Onnistuneeseen ja mukavaan kisaan on hieno päättää kausi. Kiitokset Puhtivalmentajille valmennuksesta ja opastuksesta, treenikavereille treeniseurasta ja tsempeistä sekä tietenkin Riikalle tuesta ja arjen pitämisestä pystyssä pidempien treenipäivien yhteydessä. ❤️

Terkuin,

Ville

"Just idag är jag stark

Just idag mår jag bra

Jag förs framåt av kraftiga vindar

Just idag är jag stark

Just idag mår jag bra

Jag har tron på mig själv på min sida

Jag har väntat så länge på just den här dan

Och det är skönt att den äntligen kommer

Väntat så länge på just den här dan

Den ger lust när den kommer"

[Kenta Gustafsson - Just idag är jag stark]