Sunnuntaina on kiva juosta

Juoksu 2h. Pk.

Monena sunnuntaina olen juossut pitkähkön tai pitkän lenkin, niin tänäänkin. Lenkin kesto oli tasan 2h ja härren kanssa kahdestaan se juostiin pk-sykkeillä. Meillähän ei ole täsmälleen samat pk-vauhdit ja tehtiinkin niin, että aina tarvittaessa härre juoksi takaisin mun luo kun oli ensin juossut pitkälle eteenpäin. Tällä tavalla tuli tunne, että juostiin koko lenkki yhtä matkaa vaikka todellisuudessahan näin ei ollut. Pitkät pätkät kuitenkin yhdessäkin välillä juostiin ja höpistiin.

Kivaa oli kuten pk-lenkeillä melkein aina. Pk-syke on sellainen, että sitä on helppo ylläpitää ja juoksu tuntuu kivalta ilman suurta puurtamista.

0 astetta ja auringonpaiste, iso tuuli. Niin keväinen ilma kuin olla ja voi, valoisaa ja mukavaa.

Juoksimme siellä täällä erilaisissa paikoissa Pirkkalassa ja vähän Tampereellakin. Kauniissa ja tosi kauniissa maisemissa, erilaisilla alustoilla. Oli asvalttia, oli hiekkatietä, oli polkua.

Juoksu on kyllä mukava laji, täsmälleen yhtä mukava kuin triahlonin kaikki muutkin liikuntamuodot. Olen tasaisesti innoissani uinnista, pyöräilystä, voimatreenistä ja juoksusta, en oikein osaisi laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Tai no, osaisin joo, mutta järjestys vaihtelisi päivittäin. Tänään se on juoksu, voima, uinti, pyöräily.

Vaikka harjoittelee itselleen tavoitteellisesti niin sen voi tehdä mukavasti nautiskellen. Iloita ja nauttia just siitä mitä tekee, olla tyytyväinen omaan liikunnalliseen elämäänsä. Tehdä ja kehittyä ilman suorittamista sillä se suorittamisen tunne on se mikä helposti tappaa harrastuksen. Se kun pitää tehdä näin ja noin ja liikkua tämän ja tämän verran ja vielä näinkin ja sitten vasta voi olla tyytyväinen hetken, vain hetken kunnes taas pitää alkaa suorittaa.

Kehittyä kestävämmäksi, voimakkaammaksi, nopeammaksi todellakin voi ilman suorittamaan ryhtymistä. Opettelemalla nauttimaan tässä ja nyt -hetkestä, se on todella mahdollista varsinkin kun karsii elämästä kaiken liiallisuuden pois ja keskittyy runsauden sijasta niihin omiin tärkeisiin asioihin. Itselläni tässä toimii "vähemmän on enemmän" -meininki ja olenkin jo aika päiviä sitten jättänyt monet turhanpäiväiset jutut elämästäni pois jotta ehdin nauttia niistä omimmista asioista.

Itse olen tosi täynnä sitä kuvaa minkä joidenkin someista saa, sitä että ollaan niin parhaita ja kovimpia ja hyviä ja voi vitsi oon kova!  Joo varmaan olet ja varmaan olenkin, mutta tykkäisin, että se tehdään hieman pienemmällä metelillä. Mutta jos överimeteli ittestä kannustaa itteä niin ei kai siinä mikään sitten auta, antaa mennä vaan. Tulipas märistyä. Varmasti minun tyylini tuoda liikuntoja esiin häirits

No mutta kiva oli juosta vaikka olinkin vähän sokeroitu sisältä päin edellisestä karkkipäivästä johtuen. Huomaan heti liikunnoissa jos edellisenä päivänä on ollut karkkipäivä, se tunne kehossa ei ole tervetullut ja hyvä, ei varsinkaan raikas ja jaksava. Ei, se on hapan, vässähtänyt ja lässähtänyt. Mielelle karkkipäivä on hyvä, mutta keholle kyllä ei, siihen tulokseen tulen joka kerta karkkipäivän jälkeen. Mutta kyllä namipäivä olla pitää elämässä kaikesta huolimatta.

Jaanaba :)