Liikkuvuusharjoittelun ohjaajakoulutus

Mulla on nyt meneillään muutaman kuukauden mittainen liikkuvuusharjoittelun ohjaajakoulutus. Ollaan vasta ihan alussa, mutta nyt jo voin sanoa, että kyllä kannatti ja olen jo nyt paljon aiempaa viisaampi.

Itselleni viimeinen pisara milloin kiinnostuin liikkuvuusharjoittelusta oli se kun viimeiset pari vuotta mulla on mennyt erityisesti yläselkä jumiin lähes kaikissa kovemmissa (vk-sykealueella tehtävissä) treeneissä sekä myös voimatreenin jälkeen. Yläselkä aivan jumissa ja siitä johtuen sitten päänsärky joka ei meinaa mennä pois eikä siihen särkylääkkeet minulla auta. En voi käyttää moniakaan särkylääkkeitä ja se mitä voin käyttää ei auta juuri koskaan mun päänsärkyihin.

Tällä tiellä sitä sitten ollaan nyt eli liikkuvuusharjoittelun ohjaajakoulutuksessa. Eniten tältä koulutukselta haluan tietoa ja samalla saada tästä osa joka ikistä päivää, omasta kehon hoitamisesta liikkuvuuden kautta. Sitten myös ajattelen sitä, että voin jatkossa jakaa ihmisille innostusta ja ohjausta liikkuvuusharjoitteluun.

Olen jo hyvän aikaa ennen tätä koulutusta tehnyt itsekseni erilaisia liikkuvuusharjoitteita tosi säännöllisesti ja aika pian huomasin, että esim. selän kunnossa pitämisessä ei tarvita kuin muutama hassu minuutti liikkuvuusliikkeitä päivittäin. Muutama minuutti hei, se ei oo paljon. Ei tarvitse tehdä puolta tuntia saatikka tuntia kerrallaan vaan pieni hetkikin riittää. Tästä yläpään hoitamisesta ja sen tuomista tuloksista johtuen olen innostunut huoltamaan koko kehoani liikkuvuusharjoitteilla. Tämän toiminnan lisäksi esim. venyttelyitä ei tarvita vaan liikkuvuusharjoittelu hoitaa asian.

Liikkuvuusharjoittelun ei tarvitse olla ihmeellisissä asennoissa pungertamista ja niissä just ja just pysymistä. Itse asiassa se ei nimenomaan saa olla sitä vaan sen pitää olla sellaista mikä tuntuu hyvältä ja mitä tehdään omien liikeratojen puitteissa, ei puristeta liikaa äärirajoille. Ja kun tehdään säännöllisesti eli päivittäin pikkasen niin siitä ne liikeradat kasvavat ja lisää haasteita on mahdollista ottaa omaan harjoitteluun.

Liikkuvuusharjoittelun voi jakaa kolmeen tasoon: kevyt, keskiraskas ja raskas. Tässä koulutuksessa se selitettiin kestävyysliikkujalle täysin ymmärrettävästi. Myös liikkuvuusharjoittelussa pk eli peruskestävyys, vk eli vauhtikestävyys, ja mk eli maksimikestävyys. Ja kuten muussakin liikunnassa niin myös näissä liikkuvuusharjoitteissa tehdään ehdottomasti eniten sitä peekoota, eli kevyttä mukavaa tekemistä joka huoltaa kehoa ja voitelee niveliä, joka päivä peekoota. Sitä siis eniten ja lisänä sitten näitä muita eli vk- ja mk-harjoittelua jotka ovat heti jonkin verran hikisempää puuhaa ja niissä käytetään omaa voimaa ja myös lisäpainoja voidaan käyttää.

Teen päivittäiset harjoitteeni kahdessa tai kolmessa erässä. Nyt tämän koulutuksen ajan pitää tehdä ja tulee tehtyä paljon jotta saan sisäistettyä kaiken mitä pitää. On kymmenminuuttisia ja sitten on puolituntisia harjoitteita. Noh, tunnin verran, yli tai ali, joka päivä ja onhan se aika paljon lisää päivittäisten liikkumisten ja koiranulkoilutusten lisäksi, mutta aikaa tuntuu kyllä olevan. Aikaa on kun sen ottaa ja tekee. Ja pitää muistaa se, että yksi kymmenminuuttinenkin päivässä riittää!

Jo nyt tällä vähäisellä, mutta oikeanlaisella tekemisellä on ollut hyviä vaikutuksia kehooni. Mulla on nilkan ulkosyrjä murtunut 32! vuotta sitten ja nilkka on siitä lähtien ollut hieman eri tuntuinen kuin toinen nilkka. Hieman jäykempi, hitaampi ja se on erityisesti tuntunut pyöräillessä maantie- tai triathlonpyörällä. Nyt kun olen jokusen kerran pyöritellyt nilkkoja joka suuntaan niin nilkka on tullut paljon paremman tuntuiseksi. Ihmeellinen tunne murtuneesssa kohdassa ei ole poistunut, mutta heikentynyt huomattavasti ja sisäpyöräily sujuu sen suhteen paremmin kuin ennen sillä yllätys yllätys nilkan liikkuvuus on lisääntynyt :D. Nyt jo siis ihan minimaalisella tekemisellä, olen melko hämmästynyt.

Toinen asia missä huomaan parannusta on mun käsi. Noin vuosi sitten oli meneillään helvetillinen kärsimysnäytelmä nimeltä tenniskyynärpää. Käsi ja käsivarsi oli kipeä ja lopulta kun menin lääkäriin niin hän määräsi minut monen viikon sairauslomalle ja kättä ei saanut käyttää mielellään yhtään. Sairausloma ei auttanut yhtään vaan käsi oli kovin kipeä ja lääkäri olisi vielä vain määrännyt kädelle täyslepoa. En suostunut vaan menin sitten kiropraktikolle (ja joku muu titteli tähän kans)  joka antoi sähköakupunktiota käteeni ja jo ensimmäisen kerran jälkeen kipu pieneni varmasti yli 50% eli tosi paljon. Kävin usean kerran sähköakupunktiossa ja aina vaan käsi meni parempaan suuntaan ja sitten jossain vaiheessa lopetin hoidossa käymisen koska tiukensin rahapussin nyörejä. Jonkinlainen kivun tuntemus jäi, heikko, mutta päivittäinen ja erityisesti levossa ja se on vaivannut tähän asti. No, nyt kun olen tehnyt liikkuvuusharjoitteita niin käden ikävä tuntemus on heikentynyt heikentymistään ja on varmasti paranemaan päin aivan kokonaan. Kiropraktikko sanoi, että käytännössä käsivarren lihas on todella, todella syväjumissa ja se aiheuttaa ja aiheutti kaiken minkä aiheutti ja sanoi myös päinvastoin kuin tohtori, että ehdottomasti kättä pitää käyttää niin paljon kuin vain pystyy.

Joka ikinen sunnuntai istahdan koneen ääreen liikkuvuuskoulutuksen tiimoilta kun on liveopetusta. Muuten opetus on hoidettu videolla joita tulee joitain aina viikon mittaan. 

Mää oon semmonen kauan asioita hautova tyyppi niin katsotaan mihin tämä asia kehittyy ja mitä kaikkea se tuo tullessaan. Pääasia kuitenkin on se, että saan tästä koulutuksesta itselleni työkaluja oman kehon hoitamiseen.

Mukava viikonloppua!

Jaanaba =)