Jaanaban kisarapotti Challenge Turku puolimatka 1.8.2021
Challenge Turku
- Uinti 1900m
- Pyörä 90km
- Juoksu 21,1km
Loppuaika 05:30:39
Aamulla herättiin Turussa hotellissa klo 5:45. Meillä oli omat aamupalaeväät mukana ja haettiin vain kahvia hotellin alakerrasta aamiaishuoneesta ja tultiin takaisin omaan hotellihuoneeseen.
Olin tehnyt meille tattaripuuroa omenasoseella ja mustikoilla, lisäksi smoothie ja sitä kahvia.
Söimme aamupalamme siis n. kolme tuntia ennen puolimatkan kisan starttia. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. En myös juonut mitään aamiaisen jälkeen ennen starttia sillä en halunnut kärsiä pissahädästä kisan aikana ja käyttää aikaa vessassa käymiseen.
Satoi kaatamalla, taivas oli tumma, mutta olin tutkaillut säätä oikein urakalla ja olin varma, että jo aamuysiltä on hyvä keli. Ja niinhän se kaiken ukkostamisen jälkeen olikin ja lämmintäkin luvassa n. 20 astetta. Just sopiva.
Menimme kisapaikalle autolla ja sitten aika pian olikin aika pakkautua uinnin starttialueelle. Menin siihen kohtaan missä n. 35 minuutin uimarit patsastelivat. Pari vuotta sitten uin tässä kisassa uintini 35 min ja rapiat.
Ensimmäinen energiageeli ennen uintia.
Uimalakkipäisiä tuttuja oli ympärillä ja tarinaa riitti ja kuin huomaamatta etenimme ja olikin sitten oma vuoro hypätä Aurajokeen. Uimalaseista kiinni ja molskis. Ajanotto lähti just ennen hyppäämistä.
Uinti tuntui hyvältä alusta saakka, ei mitään ongelmaa. Tuntui vauhdikkaalta, hengitys joka toisella käsivedolla, riittävän tiuha frekvenssi, mulla se meinaa jäädä inasen liian laiskaksi ja silloin vauhti on aina hitaampi.
Aurajoen vettäkin pääsin maistamaan, suolaiseltahan se maistui. Pari kertaa sitä hörppäsin, mutta en antanut sille asialle ajatusta. Mua alkaa helposti oksettaa jos annan ajatuksen lentää, että mitä kaikkea eritettä just siinä kohtaa sitä vettä voi olla ja mää nielaisin sen. Uimahallissa varsinkin.
Noh, siinä läpsyttelin menemään, välillä jonkun herran peesissä, välillä ihan omaa uintia, poijujen kohdalla käännös oikealle niin mentiin oikein. Välillä tuntuikin yllättävän pitkältä koko uinti, mutta sitten vaan aloin laskea käsivetopareja aina ykkösestä sataan ja sama uudelleen ja uudelleen niin jossain vaiheessa se uinnin maali tuli näkyviin.
Aurajoesta noustaan jyrkkästi ylös ja siinä onkin kisan ihmisiä vetämässä uimareita ylös joesta. Mun vuoro tuli ja pääsin ylös.
Kellosta uintiajan tarkistus jossain vaiheessa: yli 38min, mitä vit? Liian hidas, hitaimpia uintejani puolimatkalla ikinä en olisi uskonut en varmana mene Tahkolle parin viikon päästä uimaan tuplaten tätä matkaa. Noh, korona-aika ja uimaan ei ole päässyt, hyväksytään sitten, mutta Tahkolle en mene.
Uinti 38:23
T1 eli uinti-pyörä vaihto
Sitten vaan juosten kohti vaihtoaluetta samalla märkäpuvun yläosaa riisuen, vaihtoalueen läpi autohalliin jossa vaihtopussukat olivat. Sieltä löytyi helposti oma pussukka, numero 563, pussi käteen ja vähän sivummalle. Märkäpuku kokonaan pois, kypärä ja aurinkolasit päähän, pyöräilykengät jalkaan ja vielä energiageelit ja -marmeladit kisapuvun takataskuihin. Niin ja numerolappukin piti sujauttaa vyötärölle numero taakse päin.
Tää oli muuten ensimmäinen kisa kun en laittanut sukkia jalkaan. Olin jo aiemmin päättänyt, että jos päivästä tulee riittävän lämmin niin en laita sukkia lainkaan vaan säästän ne sekunnit vaihtoajasta.
Märkäpuku pussukkaan ja pussukka takaisin siihen paikalle mistä sen otin ja vauhdilla autohallista ulos oman pyörän luo. Pyörä pois telineestä ja satulasta sitä mahdollisimman nopeasti taluttaen viivalle jonka jälkeen sai nousta pyörän selkään.
T1 5:28
Pyörä 90km
Pyöräreitti oli jo ajatuksena todella mukava, ensin 8km siirtymä jonka jälkeen yli 70 km juuri asvaltoitua moottoritietä kolme kierrosta ja lopuksi sama 8km siirtymä vaihtoalueelle.
Mulla oli suunnitelma, että pyöräilen sykkeen mukaan enkä toljota wattiprosentteja. Pidän sykkeen alle anaerobisen kynnyksen ja mitä enemmän alle niin sitä helpommalta tuntuu. Sykemittari näytti 5km välein kauanko aina 5km matkaan meni aikaa ja heti alkoi näyttää hyvältä. Jokainen viiskilometrinen heti alkuunsa oli nopeampaa kuin 30km tunnissa ja syke oli varsin kohtuullinen. Niin kauan kuin homma menisi näin, että pääsen maltillisella sykkeellä tätä vauhtia niin en aio kiristää sillä tämä tuntuu jopa mukavalta.
Oli kyllä hieno painattaa moottoritietä ja katsella kellon näytöstä meneillään olevaa vauhtia. Usein se oli 35 ja 40 km/h väliillä ja tosi harvoin alle 30 km/h.
Energiageeliä otin puolen tunnin välein aina veden kanssa ja vielä niiden välissä myös vettä. Toisessa päässä moottoritien kääntöpaikalla oli kohta johon sai heittää tyhjän juomapullon ja sitten henkilökunta oli antamassa täysinäistä pulloa tilalle. Joko vettä tai urheilujuomaa. Mulla meni molemmat pyörässä olleet vesipullot tyhjäksi ja sain uudet tilalle.
Kisailijoita oli pyöräreitillä hienosti ja oli kiva nähdä kuinka tarkkaan ja paljon sitä peesivalvontaa oli. Kisassa piti pitää 12 metrin väli edessä ajavaan. Itse näin pari peesiporukkaa ja myös näin miten moottoirpyörähenkilökunta valvoi ihan tosissaan peesaamista. Se on hyvä homma.
Ohittelin ihmisiä ja mua ohiteltiin, mutta oli kyllä kiva, että ohittelin aika paljon miehiäkin. On nimittäin ollut aika, että en ole juuri ketään kisoissa ohitellut. Vuosien mittaan kehitystä on kuitenkin tullut ja näin on nyt päässyt käymään, että poljen joskus joitain ukkeleita kovempaa.
Niin se mun pyörä eteni viiden kilometrin jaksoissa, viimeisellä pyöräilytunnilla aloin ottaa energiamarmeladeja, ne olivat toivottua vaihtelua geelin ottamiseen.
Koko 90km meni tosi kevyen oloisesti ja hyvällä fiiliksellä. Uskomatonta, että onnistuin siinä.
Lopulta olin pyörän lähtöpaikalla, siinä samalla viivalla joka nyt toimi siten, että pyörän päältä pitää nousta pois ennen viivaa. Mää jotenkin ajoin ihan viivaan kiinni ja siitä tuli pieni puhuttelu. "Peruuta, nouse pois pyörältä, laita jalka viivan sille puolelle, aina noustaan pois ennen viivaa." Joo anteeksi minä tiedän mutta kun pää ei toimi.
Sitten sain jatkaa pyörää juosten satulasta taluttaen telineeseen ja siittä sinne samaiseen autohalliin missä oli vaihtopussukka juoksua varten.
Pyörä tuntui niin kivalta, että okei, menenkin Tahkon kisaan.
Pyörän keskisyke oli 148, pyörän anerobinen kynnykseni on 156.
Pyörä 2:44:03
T2 eli pyörä-juoksu vaihto
Ja kypärä pois päästä, tilalle juoksulippa, pyörälykengät pois jalasta, tilalle juoksutossut, edelliset roskat pois kisapuvun taskusta, juoksun energiageelit kisapuvun taskuun ja taas menoksi. Vauhdilla vaan juoksureitille.
T2 3:08
Juoksu 21,1km
Siitä sitten ainakin pari ensimmäistä kilometriä rentoa juoksua kattelematta mitään aikoja. Sykettä saa katsoa ja sen olin juoksussakin päättänyt pitää anaerobisen kynnyksen alapuolella. Ihan samasta syystä kuin pyöräilyssäkin eli tunnelma on huomattavasti rennompi ja jopa tosi ok, välillä jopa kiva kun mennään jonkin verran siellä anaerobisen kynnyksen alapuolella. Sopii mulle.
Juoksureitti oli neljä kierrosta aurajokea myötäillen molempiin suuntiin. Tämä Turun kisan juoksureitti on hieno, minä tykkään. Ja se menee jotenkin henkisesti nopeesti kun se on neljänä kierroksena.
Juomapisteitä oli kierroksella muistaakseni kolme, tarjolla oli veden lisäksi myös energiageeliä, urheilujuomaa, banaania ja märkiä sieniä joilla sai itteänsä viilennettyä.
Olisi heti juoksun alussa ollut energiageelin aika, mutta jotenkin yrjötti eli oksetti. Kaikki tähän mennessä syödyt energiat oksettivat ja teki pahaa edes ajatella, että laittaisin vielä lisää geeliä suuhuni. Ensimmäisellä huoltopisteellä otinkin vain vettä ja vasta sitten seuraavalla otin geelin. Energiaa kuitenkin tarttettais jos haluaisin mennä juoksun hyvällä mielellä ilman hyytymistä loppuun saakka.
Kannustusta oli tosi kivasti, niin kisaturisteilta kuin kisan henkilökunnaltakin ja kannustus auttaa kyllä aina. Siitä tulee hyvälle mielelle ja siitä saa virtaa omaan tekemiseen.
Toinen huoltopiste näkyvissä ja ennen kuin olin kohdalla imaisin energiageelin ja sitten pysähdyin juomaan ja toisesta mukista kaadoin vettä päähän ja niskaan. Oli lämmin.
Joka kilometri kello piippasi, mutta minä se en vain katsellut niitä aikoja ollenkaan, seurasin vain sykettä, että se pysyy riittävän matalalla ja hyvin se pysyi, juoksu tuntui hyvältä ja varmaan näyttikin siltä, että mulla on ihan hyvä näin. Ainakin sain muutamia kommentteja, että "näyttää hyvältä" , "hienosti menee".
Aina kun tulin kohtaan missä sai saavista ottaa pesusienen näköisen vetisen vaahtomuovin palasen niin otin ja laitoin sen niskaan puvun alle, siellä se sai valua rauhassa ja viilentää meikäläistä.
Pitkä matka jo menty enkä ollut kertaakaan katsonut kauanko olin juossut, sitten päätin, että kun kuudestoista kilometri piippaa niin sitten katton ajan. Sen jälkeen olisi enää 5,1km jäljellä ja jos mielestäni tarttisi niin kiristäisin tahtia. Ajatuksena ettei juoksu menisi yli 2h.
Noh, se kilometri numero 16 piippasi jossain vaiheessa ja sain katsoa kauanko olen juossut. Aikaa oli mennyt 1h29min eli puoli tuntia aikaa juosta maaliin.
Mietin, että nyt katson jokaisen kilometrin koska niiden olisi oltava alle 6min/km vauhtia, että 2h alitus juoksussa toteutuisi. Eli samaan tahtiin kuin tähänkin asti. Ei hätää, tunnelma oli edelleen hyvä.
Näin pitkässä kisassa viimeinen 5km menee kuulkaa kuin hujauksessa, kilometri kilometriltä. Otin viimeisen geelin siinä 16km kohdalla ja päätin, että enää en pysähdy yhdessäkään huoltopisteessä vaan painatan menemään. Viimeisen 2km kiristin hieman tahtia ja se oli kisan suurin puristutus koska oli vastatuuli ja sen kyllä tunsi.
Mutta hyvin menee, maalisuora nyt, ja maalissa nyt! Jee ohi on.
Tahkolle? Öö, oksettava olo juoksun alussa ja parissa muussakin kohtaa oli niin ikävä, että harkitsen.
Juoksun keskisyke 155, juoksun anaerobinen kynnyssyke mulla on 162.
Juoksu 1:59:39
Puolimatkan ennätys tuli 05:30:39, aika parani pari-kolme minuuttia parin vuoden takaisesta Turun kisasta. Puristamatta, hyvällä fiiliksellä, hitaahkosta uinnista huolimatta. Aivan parasta! Tästä on hyvä taas parannella aikaa ensi vuonna.
Jaanaba.