Idan kisaraportti: Pirkkala Triathlon 17.6.2023

Pirkkala Triathlon sprinttimatka: uinti 750m, pyörä 20km, juoksu 5km.

Olin kerennyt jo useamman vuoden ajan haaveilla siitä, että joku päivä vielä kilpailisin triathlonkisoissa. Useasti olinkin asiasta googletellut ja keskustellut kaverini kanssa, kuka lajia harrastaa. Noin vuosi sitten facebook alkoi mainostaa minulle PUHTI triahtlon ryhmää ja ajattelin: "hmm, pitäisikö?". Ei mennyt kuin seuraavaan päivään, kun luin facebookista tuttuni kirjoituksia triathlon kokemuksesta ja PUHTI valmennuksesta. Pakkohan se oli sitten laittaa Jaanalle viestiä ja lähteä mukaan kolmosryhmään. Päätin samalla, että seuraavana kesänä kisaan ensimmäisissä kisoissa. 

Kuntoni oli aloittaessani heikko, en osannut vapaauintia ja vihasin juoksemista yli kaiken. Tämä tuntui alkuun itselle erittäin isolta kynnykseltä. Oli upeaa huomata, kuinka yhteisreeneissä tällä ei ollut mitään merkitystä. Jokainen tekee oman kunnon mukaan ja kaveria tsempataan. Uskon, että tämä oli tärkeässä roolissa siihen, että jatkoin treenaamista. Myös se, että ei treenannut liian kovaa heti alkuun auttoi jatkamaan. Jo muutamien kuukausien päästä huomasin, että koko ajan jaksaa paremmin. Jopa räntäsateessa ja tuulessa juokseminen tuntuu ihan ok:lta. 

Sitten olikin aika päättää kesän pääkisasta. Päädyin ilmoittautumaan Pirkkala Triathloniin. Arvoin kokeile ja sprintti-matkan välillä melko pitkään, mutta päädyin lopulta valitsemaan sprintin.
Koska vedet lämpenivät melko myöhään, pääsin vasta samalla viikolla ensimmäistä kertaa järveen uimaan. Siellähän oli vaikka mitä inhottavaa ja pelottavaa, kuten lumpeita. Nehän saattavat osua vaikka käteen. Mutta totta puhuakseni, jännitin paljon uida sameassa järvivedessä, ja yllättävät vaarattomat vesikasvit naamalla säikäyttää ekoilla kerroilla. Tähän oli iso apu, että päästiin valmentajien kanssa harjoittelemaan edes pari kertaa avovesiuintia ennen h-hetkeä.
Sitten itse kisoihin. Jännitys kisa-aamuna oli todella iso. Mietin, että miksi teen tämän ja tiedänkö edes, mitä olen tekemässä. Lämpöä oli mittarin mukaan ainakin 28 astetta ja aurinko paistoi kauniisti. Tämä hiukan lisäsi stressiä.

Uimareitin kävimme uimassa porukalla edellisenä iltana, joten tiesin suunnilleen mitä odottaa. Uinti suoritettiin Vähäjärvessä, jossa ilmeisesti kasveja on melko runsaasti. Ne oli onneksi kisareitiltä poistettu ja sain Juhalta hyvän vinkin, että jos näen kasveja niin tsekkaa oletko reitillä. Jättäydyin lähdössä melko viimeisien joukkoon, koska halusin edetä rauhassa ilman, että joku olisi heti vieressä. Pysyin hyvin reitillä ja uinti tuntui melko kevyeltä. Onneksi märkäpukuja sai käyttää, se helpotti ainakin psyykkisesti uintisuoritusta. 

Sitten mentiin kohti pyöräilyä. Olin jättänyt märkäpuvun alle juoksushortsit, joten vaihtoalueella ei tarvinnut kuin laittaa toppi päälle, kypärä ja lasit päähän ja menoksi. Alkuun pyöräily tuntui menevän omalla tahdilla. Reittiin kuului kahdesti kohtuu pitkä nousu ja jo ensimmäisen nousun aikana oli jalat mennyt aivan hapoille. Tuntui, että jalat eivät vain suostu polkemaan. Pyöräily tuntui hyvin raskaalta. Kävin pääni sisällä isoa taistelua siitä loppuuko kisa tähän vai ei. Onneksi tahto päästä maaliin asti voitti ja päätin, että menen vaikka ykkösvaihteella koko loppumatkan.

Vaihtoalueelle päästessä jalat tuntuivat aivan älyttömän raskailta ja sykkeet olivat jo maksimin puolella. Ajattelin lähteä alkuun kävelemään, jotta saisin sykkeet kuriin ja vasta sitten alkaa juoksemaan. Lopputulos oli kuitenkin se, että juoksu nosti sykkeet heti takaisin maksimialueelle samalla kun vauhti hidastui. Tein itselleni vaikean ratkaisun ja päätin kävellä koko 5km matkan. Halusin mielummin paremman ajan kuin piiputtaa itseni loppuun juoksemalla. Muutama sata metriä ennen maalia näin yhden meidän ryhmäläisistä odottamassa: "Hyvä Ida, enää muutama sata metriä maaliin!". Se oli itselle merkki lähteä juoksemaan niin lujaa kuin enää itsestä lähti. Oli kisat tai sykerajatestit, niin viimeiset sadat metrit mennään täysiä. 

Maaliin päästessä fiilis oli alkuun pettynyt. Tuntui, että olin pettänyt itseni, kun en juossutkaan. Pääsin onneksi heti purkaan omia fiiliksiä läheisten ja muiden puhtilaisten kanssa. Ei mennyt onneksi kauaa, kun tajusin että hei, mähän tein sen! Mä suoritin tän sprintin! Sitten kuulin oman kokonaisaikani: 1h 55min. En ollut varsinaisesti asettanut mitään aikatavoitetta, mutta mietin, että menee varmaan sellanen 2h 15-30min ja siihen olen tyytyväinen. Se, että alitin 2h, tuntui aivan älyttömän mahtavalta! 

Nyt kun kisa on ohi, niin en tunne minkäänlaista pettymystä. Päinvastoin, olen niin ylpeä omasta suorituksestani. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tulin maaliin ja pystyin tekemään matkalla vaikeankin ratkaisun, joka vaikutti positiivisesti lopputulokseen. Lisäksi kaikki oli tosi kannustavia, kisassa oli hyvä tunnelma ja mulla parhaat kannustusjoukot. Tulenko kisaamaan jatkossa: todellakin. Jos sä haaveilet tästä lajista, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään mukaan. Eikä oo ees pakko kisata, tää on kivaa muutenkin. 

Terkuin Ida