Emman ja Marjan kisaraportti: Downhill Swim 12 km 20.7.2024

Päätettiin Marjan kanssa viime syksynä lähteä Downhill Swim tapahtumaan, jossa uidaan myötävirtaan joessa 12 tai 24 km. Oltiin valppaina ilmottautumassa, kun liput tuli myyntiin ja valkattiin matkaksi 12 km uinti. Ollaan syksystä asti tehty suunnitelmaa reissulle ja etenkin kun avovesikausi alkoi, niin harjoiteltu säännöllisesti yhdessä avovedessä. Matka pitää uida parin kanssa ja suosituksena on olla parin kanssa swimrun köydellä kiinni, jotta välimatka ei pääse kasvamaan liikaa. Ollaan hyvin samantahtisia uimareita, mutta pääteetiin silti köysi ottaa mukaan. Oli suunnitelmissa harjoitella kesällä useampaan kertaan köyden kanssa uintia, mutta lopulta kävikin niin että harjoittelu tehtiin tapahtumaviikon maanantaina 4 minuutin uinnilla :D Tehtiin vaan pikatesti, että saatiin köydestä oikeen mittanen ja sillä mennään.

Yllättävän vähän jännitti etukäteen lauantain uinti. Oon ollut kova jännittään tapahtumia, mutta kai se alkaa pikkuhiljaa mieli ja kroppa tottua, kun tänä kesänä ei oo enää kun edellisenä iltana vasta alkanut perhosia pyöriä vatsassa. Nytkin kävi niin, että edellisenä iltana vähän jännitti, mutta paljon tosiaan on jo menty sen kanssa eteenpäin 😊

Tapahtumaan oli bussikuljetus Rukalta, joka lähti klo 9. Oli mukava kun sai rauhassa aamutoimet hoitaa, kun ei tarvinnut lähteä ihan aamunkoitteessa. Bussimatkan jälkeen oli pieni kävely vielä lähtöalueelle. Meitä oli muitakin Puhtilaisia 12 km matkalla ja siinä yhdessä vaatteidenvaihdot ja tsempitoivotukset hoidettiin. Lähtöjä oli kaksi ja saatiin kamat vaihdettua niin, että juuri ehdittiin ensimmäiseen, eipä jäänyt aikaa odotteluun ja jännityksen mahdolliselle kertymiselle. Startissa jäätiin porukan hännille ja alkuun jouduttiinkin yllättävän paljon ohittelemaan ja etsimään omaa reittiä. Alkusuman jälkeen alko porukka hajaantumaan ja saatiin aika omassa rauhassa mennä. Oli yllättävää, että molemmat löysi todella rennon uimisen heti alkuun vaikka olikin hyvin erilaiset olosuhteet missä on ikinä ennen uitu. Köyden kanssa pientä hakemista alkuun, mutta aika iisisti sen kanssa päästiin sinuiksi.

Reitillä oli 4 huoltopistettä ja oltiin suunniteltu, että tehdään aina huollossa suunnistajan vaihto. Minä uin alkuun edessä ja Marja perässä, se sujui hyvin. Kokeiltiin vaihtaa jossain kohtaa, mutta jotain outoa siinä tapahtui, kun Marja "tippui" virrasta pois ja minä menin lähes uimatta uivan Marjan ohi. Tää tapahtu muutaman kerran ja todettiinkin sitten, että ehkä parempi pitää toimiva ratkaisu, minä edellä ja Marja perässä. Virtaus oli paikoitellen aika voimakas ja ihan hirveesti ei tarvinnut suunnistaa, kun ui vaan kevyttä uintia ja virta vei joessa oikeaa reittiä. Oli hauska tunne kun näki pohjan vilisevän silmissä, kun meni niin kivaa vauhtia. Tänä vuonna joessa oli vedenkorkeus ennätyskorkealla ja meidän ei tarvinnut kävellä yhtään pätkää. Paikoitellen vesi oli kyllä niin matalalla, että vatsa hipo pohjaa mutta pysty senkin uimaan, kun meni vaan hyvässä uintiasennossa liukuen lähes ilman käsivetoja. 

Huoltoihin liittyen meillä oli myös suunnitelma, että koitetaan mennä ne sopivan reippaasti: otetaan puoliksi Nosht energiapötkö ja kupit vettä, sit jatketaan. Tää toimi hyvin, oli helppo jatkaa matkaa, kun ei liian pitkää aikaa hengaile. Matka taittui ihan huomaamatta, huoltopisteeltä huoltopisteelle ja yhtäkkiä olikin viimeinen etappi edessä. Puhuttiin viimeisellä huollolla, että tulee olo että tää hauskuus loppuu ihan kesken, mutta olihan meillä toki vielä 3 km jäljellä. Huomasin myös viimeisellä tauolla, että mun kauluri (silikoninen kauluri, joka estää hiertymiä) oli hiertänyt mulle kaulaan aika kipeän hiertymän. Millä tuurilla hiertymän estoon suunniteltu asia alkaa hiertämään? Otin sen loppuajaksi pois, mutta kunnon jälki ehti jo tulemaan. Onneks on vielä lomaa jäljellä, ettei töissä tarvi yrittää selitellä retkun näköstä läikkää kaulassa, että ihan vaan uimassa olin. Hiertymistä kyllä varoiteltiin infossakin, että helposti saattaa noin pitkässä uinnissa niitä tulla. Oli mulekkin tullut vielä kainaloiden etuosaan ja ranteeseenkin rannekkeesta, näitä muita en edes matkalla huomannut. 

Mulla on ollut olkapään kanssa haasteita ja välillä uinnista kipeytyy ja välillä taas ei. Pelkäsin kyllä etukäteen, että mitenkähän tän tapahtuman aikana tulee käymään, mutta selvisin aika loppumetreille, ennen kun alkoi vasen puoli mennä jumiin. Uinnin pysty tekemään niin kevyesti, kun virta vei eteenpäin, että käsikään ei rasittunut niin paljon. Lopussa huikkasin Marjalle, että nyt alkaa vasen käsi olla aika voimaton, ja Marja tsemppaili, että ollaan jo kulman takana maalista, niin jaksaa vielä! Niinhän me tosiaan oltiinkin, muutama sata metriä jäljellä. Maaliin päästiin ajassa 3 h 26 min. Oli ihan älyttömän hieno kokemus! Maalissa odotti lisää Puhtilaisia, jotka oli ollu uimassa 24 km matkan ja kivaa oli saada heti onnittelujakin maalissa suorituksesta 😊

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli todella hieno ja hyvin järjestetty. Suomen luonto on niin älyttömän kaunis ja oli hienoa päästä kokemaan näinkin. Maalissa oli vielä sauna ja ruokailu, sen jälkeen bussikuljetus takaisin Rukalle, jonka aikana alettiin jo suunnittelemaan, että meniskö ens vuonna uudelleen, niin kivaa se oli! Oltiin suunniteltu etukäteen myös meidän finisher kuvaa, että saadaan mahdollismman edustava kuva meille talteen. En tiedä mitä siinä tapahtui, kun meni sitten vaan naureskeluksi ja kuvastakin tuli sen mukainen. Ehkä tää kuva kuitenkin kiteyttää tunnelman päivästä, hauskaa oli.

Terkuin

Emma