Anskun kisaraportti: Ironman Kalmar täysmatka 17.8.2024

IRONMAN KALMAR 17.8.2024

Uinti 3800 m

Pyörä 180 km

Juoksu 42.2 km

Syksyllä 2023 aloin hyvissä ajoin miettiä tavoitteita kesälle 2024. Kesällä 2023 olin osallistunut ensimmäiseen täysmatkan kisaani Sääksissä. Kyseessä oli kyläkisa, josta maaliin päästyäni jäi olo, että haluan kokea täysmatkan vielä jossain isommassa tapahtumassa. Seurakaveri Emmi suositteli kovasti Kalmarin kisaa ja kun ilmeni, että muitakin puhtilaisia olisi sinne lähdössä, ilmoittauduin tapahtumaan jo hyvissä ajoin syksyllä.

Sitten treenattiin. Harjoittelin Puhti triathlonin täysmatkan ohjelman mukaan sikäli hiukan soveltaen, että talvella tein aika paljon treenejä hiihtäen niin kauan kuin hiihtokelit jatkuivat. Maaliskuussa välitavoitteena osallistuin Pirkan hiihdon 90 kilometrin matkalle.

Kuormitusta tuli tällä kaudella jotenkin enemmän kuin edellisellä tai sitten vaan oma vire oli erilainen. Alkukeväästä oikea polveni kipeytyi ja polvivaivan kanssa jouduin sitten kikkailemaan käytännössä koko kevään ja kesän. Touko-kesäkuussa olin melkein kuukauden lähes kokonaan ilman kunnollisia juoksutreenejä. Kalmarin kenraaliharjoitus Lahden IM-puolimatka meni alavireisesti. Uinnissa kovassa tuulessa meinasi tulla uskonpuute ja oli tosi lähellä, etten keskeyttänyt. Tuuli ei tehnyt pyöräosuuttakaan yhtään helpommaksi, varsinkin kun alla oli melko uusi pyörä, johon en ollut vielä ihan tottunut. Edellä kuvatulla olemattomalla juoksuharjoittelulla juoksuosuus oli huono. Tästä kaikesta johtuen olin koko heinäkuun aivan hermona Kalmarin suhteen.

Lähtö Kalmariin koitti kuitenkin. Olo oli tosi epävarma. Noin viikkoa ennen lähtöä tuli vielä flunssa, joka onneksi rauhoittui muutamassa päivässä. Matkustimme keskiviikko-torstaiyönä Finnlinesilla Naantalista Kapelskäriin ja sieltä sitten autolla pelipaikoille. Hotellissa oli paljon IM-osallistujia ja kaupungissa oli jo tuolloin tosi kiva tunnelma. Tulopäivänä kävin rekisteröitymässä kisaan ja kiertelemässä Ironman Villagessa, josta mukaan lähti tapahtumarepun täytteeksi paita ja huppari. Illalla oli vielä kisainfo maalialueella. Siellä kyllä alkoi tunnelma nousta, vaikka epävarma olo omasta suoriutumisesta edelleenkin jatkui. Perjantaina aamupäivällä kävin kokeilemassa pyörää ja juoksemassa 20 minuutin valmistavan juoksulenkin ja venyttelemässä ulkona. Tämän jälkeen oli ohjelmassa pyörän ja varustepussien vienti vaihtoalueelle sekä vaihtoalueen, uinnin lähdön ja uintireitin tsekkaaminen. Sääennuste kisapäivälle näytti tosi hyvältä. Etukäteen pelkäsin eniten kovaa tuulta uinnissa Lahden vaikeuksien jälkeen, mutta ennusteet lupasivat melkein tyyntä kisapäivän aamulle.

Kisa-aamuna kello oli soimassa klo 4:15. Heräsin kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Yli viisi tuntia sain nukuttua ihan hyvin. Hotellissa oli kisaajia varten aikaistettu aamiainen neljästä lähtien. Aika mietteliästä porukkaa oli syömässä. Itse söin puuroa, marjoja ja vaaleaa leipää, join lasillisen mehua ja puoli mukia kahvia. Kisapaikalla olin hyvissä ajoin. Kävin vielä tarkastamassa vaihtopussukat ja purkamassa pyöräkengät ja lenkkarit ylimääräisistä muovipusseista, viemässä juomat ja energiat pyörään ja tarkastamassa rengaspaineet ja jarrut. Ilma oli lämmin, mieli oli nyt rauhallinen. Vaihtopaikalla tapasin Jaanan, Juhan ja Villen ja matkalla uinnin lähtöön tavattiin sitten vielä uudelleen, vaihdettiin märkäpuvut päälle ja toivotettiin toisillemme onnea matkaan.

Sääennuste toteutui ja tuulta oli uinnin lähdön aikaan kello 7 hyvin vähän. Lähtöön asetuttiin uinnin tavoiteajan mukaisesti. Hitaana uimarina asetuin 1:30 tavoiteaikaryhmään. Tuo tahti on minulla reilusti peruskestävyysalueen uintia. Suunnittelin, että uin maltilla ja hengästymättä omaa rauhallista tahtiani yrittämättä peesata ketään tai muuten keulimatta. Tämä toteutui. Sain pidettyä "sisäradan" ja uinti onnistui sujuvasti ja helposti poijulta toiselle ja mikä tärkeintä, mieli oli hyvä ja rauhallinen. Odotin, että vesi olisi ollut suolaisempaa (pari hörppyä tuli maistettua). Loppumatkasta oli tosi matalaa ja pohjamuta oli sekoittunut veteen, kun paljon uimareita oli jo reitillä ollut. Tulin uimasta ylös ajassa 1:30 ja olin tyytyväinen. Uinnin jälkeen aloin jopa miettiä, voisiko tämä kisa kuitenkin mennä ihan hyvin.

Uinnista poistuessa sai kävellä vesisuihkun alta ja huuhdella kasvoilta suolavedet ja enimmät mudat pois. Sitten vaihtoon, jossa märkäpuku pois päältä, sukat ja pyöräkengät jalkaan, kypärä ja lasit päähän ja tämän kaiken ohessa banaania suuhun. Ennen pyörälle menoa vielä pakollinen visiitti bajamajaan.

Pyöräilystä noin kaksi kolmasosaa ajettiin Öölannin saarella. Reitti oli aika tasainen, isoimmat nousut tulivat saarelle johtavalla sillalla mennen tullen. Pyörä lähti heti alusta asti kulkemaan todella hyvin. Tulihan se vastatuulikin toki sitten sieltä noin 60 kilometristä eteenpäin. Aika hyvin sain kuitenkin pidettyä vauhtia yllä ja ennen kaikkea niin, että en tunkannut jalkoja jumiin vastatuulessa. Voimia riitti hyvin koko 180 kilometrin lenkille. Pyöräilyn aikana ohitin kolme treenikaveria ja tajusin, että osuus sujui minulla todella hyvin. Energiasuunnitelmana oli 20 grammaa hiilihydraattia 20 minuutin välein ja sain pidettyä tästä hyvin kiinni. Söin Jollos-vauhtikarkkeja, Maurtenin patukoita ja Noshtin urheilujuomaa. Huollosta otin muutaman banaaninpalasen matkan aikana. 180 kilometrin matkaan meni aikaa 6 tuntia ja 16 minuuttia, keskinopeus 28.9 km/h, mikä on minulle näin pitkällä matkalla oikein hyvä.

Toiseen vaihtoon tullessa oli hyvä fiilis. Ennakko-odotuksistani poiketen kisa oikeasti sujui hyvin. Olo oli hyvä. Olin saanut syötyä ja juotua hyvin. Ei tullut teknisiä ongelmia. Vaihdossa vein pyörän telineeseen, otin vaihtopussista lenkkarit ja lippiksen ja laiton pyöräkengät, kypärän ja lasit tilalle. Bajamajan kautta lähdin loputtomalta tuntuvalle juoksuosuudelle. Olin päättänyt lähteä juoksemaan erittäin maltillista vauhtia ja näin tein. En halunnut mitään tuskaa juoksuosuudelle. Toki odotettavissa oli, että viimeistään 30 kilometrin jälkeen on joka tapauksessa todella kova väsymys. Jännitti, tuleeko polveen tuntemuksia. Ei tullut. 

Koko matkan kävelin jokaisella huoltopisteellä, jotta sain hyvin syötyä ja juotua. Joka toisella huoltopisteellä otin geelin ja vettä, joka toisella banaania, melonia ja vettä, loppumatkasta myös elektrolyyttijuomaa. Matkan jatkuessa alkoi yhä enemmän tehdä mieli kokista ja sipsejä, mutta vasta viimeisessä huollossa uskalsin ottaa niitä. 30 kilometrin jälkeen alkoi jo hymyilyttää, kun tiesin, että pääsen maaliin, vaikka väsymys oli jo aika kova. Kun kisa nyt sitten menikin aika hyvin, mietin juoksuosuudella, että alle viiden tunnin juoksuaika (ja alle 13 tunnin kokonaisaika) olisi kiva, mutta en saanut itseäni tsempattua ylläpitämään juoksuvauhtia, vaan kolmannella 14 kilometrin kierroksella sitten jo kävelinkin välillä.

Maaliintulo tässä kisassa oli kyllä kuntoilu-urani upein kokemus. Kannustus ja tunnelmahan olivat koko matkan ajan ihan käsittämättömällä tasolla. Uinnin lähdössä ja ranta-alueella oli paljon väkeä jo aamuseitsemältä. Pitkän pyöräreitin varrelle riitti porukkaa ja juoksuosuus oli aivan omaa luokkaansa. Omakotialueelle oli koottu katsomoita, pihoissa oli puutarhajuhlia ja jopa bändejä, musiikki pauhasi kaiuttimista. Puistoissa oli väkeä piknikillä. Parvekkeilla oli bileitä. Kilpailijoita kannustettiin nimillä (numerolapuissa oli nimet) ja bra jobbat -huudoilla. Keskustassa terassit olivat täynnä porukkaa ja meteli oli kova. Oli se vaan komeaa tulla kamalassa mekkalassa maaliin, antaa läpsyjä kannustajille ja kuulla metelin yli kuulutus "Anna-Leena, you are an Ironman". Nyt kirjoittaessakin tulee vielä kylmät väreet.

Juoksuaika painui vähän yli viiden tunnin ja kokonaisaikakin sitten yli 13 tunnin mutta lähtökohtaani nähden tämä suoritus oli minulle hyvä. Olen tyytyväinen. Kokemus oli unohtumaton. Vointi maaliin tultua oli hyvä. Kotimatkalla laivassa Tukholmasta Turkuun saatiin fiilistellä yhdessä puhtilaisten ja muiden Tampereen seudulta tulleiden triatleettien kanssa yhdessä tätä hienoa reissua.

Suuri kiitos Puhti triathlon valmentajat Jaana ja Juha sekä treenikaverit ja erityiskiitos teille, jotka kannustitte minua kesällä, kun itseltä meinasi usko loppua. Kiitos reissussa mukana kannustamassa olleet puhtilaiset kannustuksesta ja kaikesta avusta.

Kiitos Jamppa kun lähdit reissuun mukaan kuskiksi, mekaanikoksi, huoltajaksi, kannustajaksi ja kiitos muulle kotiväelle koiran hyvästä hoidosta äiteen reissun aikana😊.