Anskun kisaraportti: Challenge Turku Puolimatka 1.8.2021

Challenge Turku puolimatka 1.8.2021 (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21,1km).

Syksyn pimetessä, uuden harjoituskauden ollessa aluillaan päätin vielä palata viime kesän tapahtumiin ja niistä erityisesti Challenge Turku puolimatkaan, jota edelleen on kiva muistella, koska kisa meni osaltani niin hyvin. Vieläkin ihmettelen alle kuuden tunnin loppuaikaani; en olisi ikinä uskonut, että pystyn niin hyvään aikaan ja vielä niin hyvällä fiiliksellä.

Heinäkuun alussa osallistuin myös IM Lahti puolimatkalle. Sielläkin onnistuin yli odotusteni. Kisahan käytiin tukalassa helteessä ja tuossa kisassa jo maaliin pääsy oli iso saavutus. Loppuaikani oli 6:28:03 ja ajattelin, että Turussa viileämmällä kelillä saisin ehkä tuosta ajasta nipistettyä juoksussa 10 minuuttia pois ja pyörästäkin ainakin ne muutamat minuutit, jotka Lahdessa meni taistellessa ketjuja paikalleen Sairakkalan tunnelilla.

Jostain syystä olin todella hermostunut ennen kisaa. Hermoilin oikeastaan koko edellisen viikon ja mietin, haluanko lähteä ollenkaan kisaamaan. Lauantaiaamuna kotona kävin juoksemassa viimeisen valmistelevan lenkin. Juoksu kulki hyvin ja sen jälkeen olo oli vähän parempi. Iltapäivällä Turkuun päästyäni hermoilu kuitenkin jatkui. Kisaa edeltävänä yönä nukuin kolmisen tuntia.

Tavarat vietiin vaihtoalueelle jo lauantai-iltana. Sunnuntaiaamuna kello oli soimassa 5:45. Olin jo valmiiksi hereillä. Vettä satoi kaatamalla. Riikan ja Villen kanssa oltiin yhdessä aamiaisella; ruoka ei juuri maistunut mutta pakolliset puurot, jogurtit ja kahvit oli saatava syötyä. Taktiikkana oli kisa-aamuna juoda vain vähän, ettei tarvitsisi mennä bajamajaan kisan aikana. Tämä taktiikka toimi.

Kaatosade onneksi taukosi ja lähtöpaikalle saimme kävellä melkein poutaisessa säässä. Kisan lähdön aikoihin oli kuitenkin ennustettu ukkosta ja viimeiseen asti saimme jännittää, perutaanko uintiosuus ukkosen takia.

Ei peruttu. Aamuyhdeksän paikkeilla oli edessä hyppy Aurajokeen. Olin käynyt kastautumassa joessa ennen lähtöä ja pureskellut energiapatukan lähtöjonossa. Rolling startissa jättäydyin jälkijoukkoihin, koska uintivauhdin suhteen minulla ei ollut mitään odotuksia ja halusin uida rauhassa. Uinti ei ollut kesällä kulkenut kummoisesti. Talvella uintitaukoa tuli yli 5 kuukautta koronan takia. Toivoin kuitenkin, että pääsisin hiukan parempaan aikaan kuin Lahdessa. Uinti tuntuikin kulkevan ihan kohtuullisesti. Alkumatkasta jouduin pysähtymään, kun jollain kanssakilpailijalla tuli ongelmia. Kysyin, tarvitaanko apua. Paikalla oli jo yksi auttaja ja järjestäjän kanootti oli tulossa kohti, joten pääsin jatkamaan matkaa. Sen jälkeen meni hetki, että pääsin rauhoittumaan omaan "kuplaani". Uin pitkän matkaa yhdessä jonkun toisen naiskilpailijan kanssa, vierekkäin mentiin, matka eteni sujuvan tuntuisesti. Tuntemuksiin nähden uintiaika olikin sitten suuri pettymys; se painui yli 46 minuutin.

Olin kuitenkin todella helpottunut, kun pääsin joesta ylös. Vaihtopaikalle hölkätessä otin geelin. Vaihto meni sujuvasti ja pyöräosuus alkoi.

Pyöräily ajettiin kolmena lenkkinä Turku-Helsinki-moottoritiellä. Olin kuullut, että reitti on nopea ja haaveilin, että saisin pidettyä keskinopeuden lähellä kolmeakymppiä. Olin kuitenkin todella hämmästynyt, kun mittari alkoi näyttää alle 20 minuutin kymppejä; keskinopeus oli siis yli 30km/h. Sykkeet olivat silti maltilliset, välillä syke tippui peruskuntoalueellekin kun unohduin nauttimaan menosta. Jouduin muistuttamaan itselleni, että ollaan kisassa eikä sunnuntailenkillä. Toisaalta olin kuitenkin hiukan huolissani, oliko vauhti liian kova minulle ja pyöräilisinkö itseltäni jalat alta. Mutta ei, vauhti pysyi tasaisena ja jalat hyvän tuntuisina. Oli hieno tunne, kun ymmärsin, että jos mitään yllättävää ei tapahdu, pyöräilen alle kolmeen tuntiin. Viimeiseltä kääntöpaikalta vaihtoon ajaessa vastatuuli oli voimistunut mutta silti sain vauhdin pidettyä yllä. Mielessä kävi kyllä Juhan varoitukset siitä, että vastatuulessa ei pidä polkea jalkoja alta. Pyöräilyn loppuaika 2:55:53. Olin aivan ällistynyt. Pyöräilyn aikana otin noin puolen tunnin välein Nosht-energiamarmeladin ja vettä ja lisäksi hörpin elektrolyyttijuomaa siten, että n. 15 minuutin välein tuli laitettua nestettä koneeseen. Välillä tuntui, etten ehtinyt muuta tehdäkään, kun syödä ja juoda, mutta systeemi osoittautui toimivaksi.

Vaihto meni taas sujuvasti; se on näköjään vahva alueeni. Huvitti, kun tuloksista huomasin, että olin kakkosvaihdossa oman sarjani kuudenneksi nopein.

Juoksu lähti kulkemaan todella kevyen tuntuisesti. Juoksussa juostiin neljä kierrosta Aurajokivarressa. Kolmannella kierroksella aloin uskoa, että juoksu todellakin kulkee ja mitään katkeamista ei tapahdu. Se oli upea tunne. Geelit upposivat hyvin ja energiataso pysyi hyvänä. Sykkeen pidin vk 1-2 rajamailla. Olo oli suorastaan epätodellinen, kun minkäänlaista tuskaa ei matkan aikana tullut. Juoksun aikana aloin miettiä, millaiseen loppuaikaan on mahdollisuudet. Totesin, että lähelle kuutta tuntia mennään mutta vasta viimeisillä kilometreillä katsoin ensimmäisen kerran Garminista kokonaisaikaa ja tajusin, että mennään alle kuuden. Aloin jo miettiä, onko Garmin laskenut vaihtoaikoja ollenkaan kokonaisaikaan, kun tuo kuuden tunnin alitus tuntui niin uskomattomalta. Mutta olihan se laskenut. Loppuaikani oli 5:55:32.

Huonoa uintia lukuun ottamatta tässä kisassa kaikki onnistui. Sää oli hyvä, energia ja nesteet imeytyivät eikä pyörän kanssa tullut mitään teknisiä ongelmia. Jälkikäteen mietin, tuntuiko matkalla liiankin hyvälle ja olisiko ollut varaa mennä kovempaa. En tiedä. Juoksun viimeisellä kahdella kilometrillä olin ajatellut kiristää tahtia mutta en kyllä enää jaksanut vastatuuleen puskea kovempaa. Ehkä se vauhdinjako siis sittenkin oli ihan sopiva.

Kiitos hyvistä treeneistä Jaana ja Juha! Matka jatkuu.